torstai 28. toukokuuta 2015

Katherine Pancol: Mimmit 2

32. Katherine Pancol: Mimmit 2

Mimmit 2

Jos inhosin Pancolin edellistä Mimmit-kirjaa, mikä ihme sai minut tarttumaan Mimmit 2 -nimiseen teokseen? Nämä Pancolin kirjat ovat kuin isoja meheviä finnejä - todella ärsyttäviä, mutta niin mehukkaita, ettei niistä malta pitää näppejään erossa. Tällainen aikuisten satu on aika erikoinen tekstilaji. Ihmettelen lukijoita, joihin tällainen naiivi rakkaushömppä uppoaa ja silti minä, chick litin ja romanttisen kirjallisuuden inhoaja, luen näitä!

Tässä tarinassa ei ole ollenkaan edellisen kirjan Stellaa, mikä ihmetytti. Yksi eniten ärsyttävistä hahmoista on fantasiahahmo Juniori, koska tarinat kuitenkin sijoittuvat realistiseen ympäristöön, ei mihinkään fantasiamaailmaan. Taas tulee totutusti väärinkäsityksiä rakastavaisten välille, oi ja voi. Tarina jää kesken ja ihmiskohtalot auki, joten eiköhän Mimmit 3 ole jossain vaiheessa tulossa myös. Enkä taida enää luvata olla lukematta sitä...

Arvio: 2/5

Pari nuortenkirjaa

30. Anu Ojala: Aino, neljän tuulen tyttö

Ihan kiva ja symppis nuorten- vai pitäisikö sanoa lastenkirja Lapista Etelä-Suomeen muuttaneesta tytöstä, joka löytää kaipaamansa luonnon, hevosia, ystäviä ja seikkailuita kaupungistakin, vaikka ikävöikin koko ajan takaisin Lappiin. Todella helppolukuinen kirja, ehkä yläkouluikäisille jo liian lapsellinenkin. Vastoinkäymiset ratkeavat lastenkirjamaisen kivuttomasti ja lopussa odottaa jännittävät seikkailut ja pieni ihastuksen värekin.

31. Mikael Niemi: Kirkon piru

Tämä junioreille suunnattu kauhutarina sijoittuu Pajalaan, Tornionjokilaaksoon niin kuin monet muutkin Niemen tarinat. Ehkäpä juuri siksi halusinkin tämän lukea. Yläkouluikäinen Matti löytää pelottavia otuksia, jotka osoittautuvat piruiksi ja yhdessä luokkakavereitten kanssa hän alkaa tutkia tapahtumia ja tapahtunutta, myös salaperäisen kiven tapausta. Ihan luettava, pelottava ja karmiva nuortenkirja.

En oikein osaa arvioida näitä. Nuortenkirjoina molemmat ovat hyviä, eivät ehkä ihan loistavia kuitenkaan.


lauantai 16. toukokuuta 2015

Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

29. Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Luin tästä kirjasta muutaman arvostelun varmaan jo vuosi sitten, ja siitä saakka olen halunnut lukea tämän. Jostain määrittelemättömästä syystä olin vaan varma, että nauttisin tästä kirjasta. Ja kyllä, tämä oli koukuttava kirja, sellainen, jonka vuoksi halusi iltaisin kömpiä aiemmin petiin, jotta lukuaikaa jäisi enemmän. Mutta ei tämä kuitenkaan tajuntaa räjäyttänyt eikä sittenkään ollut niin loistava kuin kuvittelin. Hyvä kirja kyllä, jos haluaa aivottomasti sukeltaa sujuvaan ja viihdyttävään tarinaan, muttei erinomainen, ei todellakaan.

Kirja kertoo kirjailijana olemisen vaikeudessa raadollisen pinnallisessa Amerikassa, ja se leikittelee jonkin verran metafiktiivisyydellä. Päähenkilöinä on kaksi kirjailijaa, nuorehko minäkertoja Marcus, jonka opettaja, mentori ja ystävä jo keski-iän ylittänyt Harry Quebert on. Marcus on kirjoittanut bestsellerin, ja nyt hänen pitäisi kirjoittaa toinen kirja, mistä ei meinaa tulla mitään. Yllättäen Quebertin pihamaalta löytyy 33 vuotta sitten kadonneen 15-vuotiaan tytön ruumis, ja Harry Quebert joutuu syylliseksi. Marcus päättää tutkia, mitä vuonna 1975 todella tapahtui, ja menneisyydestä paljastuukin melkoinen vyyhti.

Kirja on nokkela, mukaansatempaava, erikoinen ja omalaatuinen. Se on alkavinaan lopusta ja päätyvinään alkuun. Juonenkäänteet venkoilevat sinne tänne uskottavuuden kustannuksella, mistä itse en erityisemmin pitänyt. Epäuskottavuus vei kirjalta terävyyttä. Myös henkilöt ovat varsin karikatyyppisiä eivätkä oikein tunnu uskottavilta hekään. Rakkaustarina on suorastaan yltiösiirappisen imelä ja rakastuneiden dialogi tuntuu lähinnä vitsiltä. Tunnistan Twin Peaksin ja Nabokovin Lolitan vaikutuksen, mutta äh. Tämä jää kuitenkin liian pinnalliseksi ja kepoiseksi ollakseen erinomainen lukuelämys. Aivan loistavaa viihdettähän tämä on, mutta kun minä olisin halunnut lukea loistavaa kirjallisuutta.

Suosittelen niille, jotka halajavat helppoa, kevyttä ja mukaansatempaavaa luettavaa. Tämä olisi pitänyt säästää kevyeksi kesälukemiseksi. En suosittele niille, jotka Tammen keltaisesta kirjastosta etsivät tasokasta ja laadukasta luettavaa, koska tämä on kuitenkin höyhenenkevyttä höttöä. Siihen petyin.

Arviotakaan en osaa antaa. Harvoista kirjoita ei pysty sanomaan, olisiko 2/5 vai 4/5 lähempänä oikeaa! Hämmentävää.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Pari uutta kotimaista

27. Hanna Tuuri: Ranta

Ranta

En ollut koskaan kuullutkaan aiemmin Hanna Tuuri -nimisestä kirjailijasta. Olisi varmaan pitänyt, koska tämä ei ole hänen ensimmäinen Irlantiin sijoittuva teoksensa. Miljöö, Irlanti ja sen luonto, piirtyykin tarinassa vahvana, keskeisenä ja hyvin kuvattuna. En ole käynyt Irlannissa, mutta kerronta sai kieltämättä aikaan voimakkaita mielikuvia. Kieli ja kerronta on muutenkin hyvin miellyttävää, paljon kliseettömiä kielikuvia sisältävää.

Itse tarinassa keski-iän kynnyksellä rimpuilevat henkilöt sinnittelevät ajankohtaisesti 2010-luvun lamassa ja arjen haasteissa. Tarinassa ovat pariskunnat Nora ja Paul, Seamus ja Lisa, molemmat lapsineen sekä Noran ja Seamusin yhteinen nuoruudenystävä Jim, joka löytyy pahasti pahoinpideltynä ja kokoaa siksi vanhat ystävät yhteen. Henkilöiden väliset suhteet jäivät hieman epäselviksi - Nora on ilmeisesti nuorena ollut ihastunut Jimiin ja Seamus Noraan. Mielelläni tämän luin, mutta se isompi kolahdus jäi kolahtamatta. Tarina ja henkilöt jäivät jotenkin ehkä etäisiksi miljöön noustessa omissa mielikuvissani etualalle ja lopulta mietin, mitäköhän tällä tarinalla loppujen lopuksi haluttiinkaan kertoa.

Arvio: 3+/5

28. Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä

Siivellä eläjä

Kuvittelin, että tämä olisi novellikirjailija Luusalmen kirjoittama novellikokoelma, mutta tämä onkin tarina Luusalmen elämästä ja näkökulmasta. Luusalmihan on suositun yksityisetsivä Jussi Vareksen ryyppykavereita. En tiedä, miksi luin tämän kirjan. Mäki on parhaimmillaan nokkelaa ja näppärää verbaalista ilottelua, mutta tästä jäi hieman väsähtänyt fiilis. Kirjailija Luusalmi ryypiskelee ympäriinsä, näkee enkeleitä ja muita yliluonnollisia olentoja sekä yrittää kirjoittaa parisuhdeopasta. Vähän väkisinväännetyn rahastuksen maku jäi tästä.

Arvio: 1½/5