Jonathan Franzen: Epämukavuusalue

73. Jonathan Franzen: Epämukavuusalue


Kiinnostus Franzenin kirjoja kohtaan heräsi Vapaus-romaanista. Takakannen mukaan tämä on "syvästi henkilökohtainen esseekokoelma", mutta itse luin tätä romaanina, en henkilökohtaisena tilityksenä, vaikka sitten toisaalta olihan tämä sellainenkin. Ehkä tuli vähän Augusten Burroughs joissakin kohdissa mieleen?

Kirja on hyvin kirjoitettu, osin kiinnostava, osin hyvinkin puuduttava, tarinaa nuoren miehen elämänvaiheista. Valitettavasti luulen, että tämä kuitenkin unohtunee mielestä melko nopeasti...

Arvio: 3/5

Tatiana de Rosnay: Mokka

72. Tatiana de Rosnay: Mokka
 

Takakannen mukaan kirja on psykologista jännitystä, mutta lähinnä tämä on nyyhkytarina äidistä, jonka poika joutuu yliajon uhriksi ja vaipuu koomaan. Yliajaja pakenee paikalta. Äidillä on pakkomielle löytää lapsensa yliajaja ja tältä osin tarina kai yrittää olla jännittävä. Miten muistelisin, että edellisessäkin lukemassani de Rosnayn kirjassa oli teemana auto-onnettomuus, joka jollain tavalla yhdisti perhettä? Päähenkilö rupesi seurustelemaan onnettomuuden uhrin lääkärin kanssa tai muuta vastaavaa?

Itselleni tämä on liian lässyti-lää. Tarina toimii varmaan terapiakirjana niille, joiden läheinen on joutunut onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi. Objektiivisesti ihan ehyt tarina, mutta minulle liian ruikuttava. Vaikka aihe oli koskettava, tarina ei koskettanut.

Arvio: 2/5

Karin Slaughter: Riistetyt

71. Karin Slaughter: Riistetyt


Viihdemössöä nämä slaughterit, mikäli nyt ällöttävää väkivaltaa ja vastenmielisiä henkilöhahmoja viihteenä voi pitää. V-sana raikaa dialogissa kuin teineillä yläkoulun pihalla ja lähes joka toinen henkilö paljastuu pedofiiliksi. Slaughterin luoma maailma on oksettava ja silti tarina on vain puhdasta viihdettä vailla minkäänlaista syvyyttä tai yhteiskuntakritiikkiä. Miksiköhän luen näitä?

Arvio: 2/5

Karin Fossum: Piru valoa kantaa

70. Karin Fossum: Piru valoa kantaa



Fossumin dekkareissa on kyllä omalaatuiset ja kiehtovat juonet. Tämäkään ei ollut mitään "Ensin tapahtuu murha, sitten sitä tutkitaan ja lopussa murhaaja selviää" -osastoa vaan jotain ihan muuta. Tarinassa kaksi parikymppistä poikaa erehtyy yrittämään aivan väärän mummon ryöstöä, ja loppu on ennalta-arvaamatonta.

Fossum on varmaan uusi suosikkidekkaristini. Huikeaa, miten monta Fossumia onkaan vielä lukematta!

Arvio: 3/5

Viime vuonna luin kaikkiaan 70 kirjaa. Tänä vuonna kirja numero 70 on luettuna jo syyskuussa! :)

Lionel Shriver: Jonnekin pois

69. Lionel Shriver: Jonnekin pois


Tarinan päähenkilö, keski-ikäinen mies, on säästänyt rahaa koko ikänsä päästäkseen jossain vaiheessa aloittamaan Toisen Elämän jossain halvan elintason maassa. Päähenkilö Shep on elättänyt perheensä ja sukulaisensa ja maksanut veronsa mukisematta. Unelma kuitenkin kariutuu, kun vaimolla todetaan harvinainen syöpä, jonka kuluja sairausvakuutus ei kata. Vaimon syöpähoitoihin kuluu "kolmatta miljoonaa dollaria", joilla vaimo saa kolmisen kuukautta lisää elinaikaa. Only in America.

Toisaalla miehen työtoverin ja ystävän lapsi sairastaa vakavaa tautia, jonka senkään kuluja yhteiskunta ei korvaa. Mies haluaa hankkia vaimolleen yllätyksen, mutta kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen.

Aluksi tarina tuntui aivan liian ankealta sairauksien ja sairaan (?!!?) amerikkalaisen yhteiskunnan kuvauksineen. Yhteiskunnan epäkohdista paasaaminen puudutti niin, että meinasin jopa jättää lukemisen kesken, mutta onneksi luin loppuun. Pidin tästä enemmän kuin mitä kuvittelin. Teema, ihmiselämän arvo dollareissa, ei vaikuttanut kiinnostavalta, mutta sitä käsitellään kiinnostavasti ja synkästä aiheestaan huolimatta tarinassa on outoa mustaa huumoria. Loppukin on onnellinen, vaikka se päättyykin kolmen henkilön kuolemaan.

Arvio:  3/5

Marja Björk: Posliini

68. Marja Björk: Posliini


Eletään 1960-lukua Pohjois-Karjalan perukoilla. Monilapsisen ja -ongelmaisen perheen tyytymättömän äidin ja juopon isän tytär lähetetään säännöllisin väliajoin sukulaisvierailulle suureen Helsinkiin. Mutta sukulaissetäpä tykkääkin pikkutytöistä ihan väärällä ja vääristyneellä tavalla.

Tyly ja karu tarina vaikeasta aiheesta on hyvin uskottava. Kirjailija tavoittaa tunnelman, joka jää kaivelemaan. Voi aivan hyvin kuvitella, että tällaista oikeasti tapahtuu syrjäytyneille lapsille, ja juuri tällä tavalla kuin mitä kirjassa kuvataan. Kirja ei missään tapauksessa ollut yhdentekevä eikä sellainen "ihan ok", joka unohtuisi heti. Mielenkiinto heräsi kirjailijan muitakin teoksia kohtaan.

Arvio: 3/5

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

67. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksasen uutta kirjaa on odottanut kuumeisesti koko Suomi ja odotukset ovat olleet todella - ehkä liiankin - korkealla. Itse sain kirjan käsiini neljä päivää sen ilmestymisen jälkeen kirjaston pikalainahyllystä, joten se piti lukea heti.

Tarina kertoo sodasta ja sen jälkeisistä ajoista, ihmiskohtaloista sodan jaloissa. Tähän kirjaan tarttuvat myyntiluvuista päätellen varmaan sellaisetkin, jotka eivät yleensä paljon lue, ja tottumattomalle lukijalle tarina saattaakin olla liian kova pala purtavaksi. Tarina aukeaa pienin askelin, vähitellen ja lukija saa olla tarkkana, ettei mitään olennaista mene ohi silmien. Tämä ei todellakaan ole mikään suurten massojen viihdekirja.

Kirja saattaa olla objektiivisesti arvioiden Oksasen paras, mutta henkilökohtaisesti tämä ei kolahtanut samoin kuin Oksasen edelliset teokset. Syynä saattaa olla se, että yleensä en lue sotakirjallisuutta, ja lisäksi osa henkilöhahmoista jäi tässä kuitenkin harmillisen etäisiksi. Mutta kirjan ansiot on helppo tunnistaa ja tunnustaa. Kieli ja kerronta on onnistunutta ja toimivaa, ja tarina saa lopussa arvoisensa päätöksen. Osa arvoituksista ratkeaa, osa ei. Oksasen ansiosta suomalainen tuntee taas hieman enemmän Viron historiaa.

Arvio: 4/5

Tuomas Kyrö: Miniä

66. Tuomas Kyrö: Miniä


Olin jo lähes unohtanut tämän kirjan olemassaolon, kun ajattelin, ettei tätä mistään saa kuitenkaan. No, kirjastostapa sai. Lyhyt ja hauska hyvänmielen tarina siitä, kuinka Sysi-Suomessa asustava mielensä nykyajan hömpötyksistä pahoittava appiukko kohtaa urbaanin city-miniän. Viihdyin, hymyilin ja hymähtelin. Ilahduttava kirja.

Arvio:  4/5

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton

65. Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton



Kirjan takakannen perusteella en ymmärtänyt, että kyseessä on lapsenkaipuisen naisen vauvanmenettämistilitys, jota voi lukea terapiakirjana. Tuskinpa olisin edes lainannut tätä, jos olisin etukäteen tajunnut kirjan teeman. Joskus on tietysti kiinnostavaakin lukea kirjoja, joiden kohderyhmään ei itse kuulu, ja tämäkin oli ihan hyvin kirjoitettu tarina, joka varmasti puhuttelee saman kokeneita. Itse en vaan ymmärtänyt päähenkilön motiiveja - miksi hän esim. haluaa lapsen, vaikka ei jaksa arkea miehensä pikkutytönkään kanssa, vaan huomaa olevansa lapsen seurassa kärsimätön ja joustamaton? Surua kyllä kuvataan aika onnistuneesti. Selviytymistarina, joka tarjonnee lohtua monille?

Arvio: 3/5

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä

64. Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä



Olisin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta, koska joskus yli kymmenen vuotta sitten pari aiempaa Atkinsonin kirjaa kolahtivat kovasti. Mutta enpä tiedä. Valitettavasti tämä jäi kuitenkin "ihan ok"-osastoon kuuluvaksi. Takakannen mukaan kirja on jännäri, mutta itse en huomannut tässä mitään jännärimäistä. Hyvää kirjassa oli kerronta, kieli, sarkasmi, musta huumori... Kehuttu rakenne oli vain outo. Alussa kuvataan kolme menneisyydessä tapahtunutta rikosta, jotka lopussa paljastuvat vähän erilaisiksi kuin mitä tarinan mittaan annetaan ymmärtää. Tarina ei vaan kunnolla vedä mukaansa. En tiedä miksi.

Missään nimessä tämän lukeminen ei ollut hukkaan heitettyä aikaa, mutta en pitänyt tästä niin paljon kuin mitä kuvittelin. Atkinson ei täyttänyt odotuksia. Harmi.

Arvio: 3/5