1. Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
Tämäkin on sen verran puhuttu ja kohuttu kirjailija, että odotin jotain enemmän? Sukutarina, joka on ihan luettava, muttei mitenkään erityinen. En päässyt oikein sisälle koko tarinaan, luin sen ikään kuin kaukaa ulkopuolelta. Loppupuolella alkoi tuntua, että ehkä tarina oli tarkoituskin lukea sillä tavalla?
Arvio: 3/5
2. Pirjo Hassinen: Sano että haluat
Hassinen kirjoittaa aina Jyväskylästä, vaikka kirjojen kaupungit ovatkin nimettömiä. Tai sitten vain luen niistä Jyväskylän?
Tunteiden kuvaus on melko osuvaa ja onnistunutta, hassismaista. Naispäähenkilö alkoi jossain vaiheessa ärsyttää vauvahaaveillaan ja riippuvuudellaan. Ja korostetulla perhekeskeisyydellään ja rakastamisellaan. Ei vaan osaa samastua yhtään.
Arvio: 3/5
3. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Arkielämää Afganistanissa. Kyllä tämä on sairas maailma. Tarinana kieltämättä onnistunut, koukuttava ja koskettava. Luin lähes yhdeltä istumalta.
Arvio: 4/5
4. Henning Mankell: Italialaiset kengät
Vanha mies elää erakkona keskitalvella ulkosaaristossa. Yksinäisyyden kuvausta. Erakkoelämässä on aina jotain kiehtovaa. Epäuskottava - yhtäkkiä erakon elämään ilmaantuu perhe ja ystäviä? Kaikessa arkisuudessaan ja vähäeleisyydessään miellyttävä tarina.
Arvio: 3/5
5. Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet
Pennut lukevat tätä koulussa. Muistaakseni tämä sai Finlandia Juniorin joitakin vuosia sitten? Aluksi en pitänyt tästä ollenkaan - ja tuskin olisin pitänyt lapsenakaan. Loppua kohden tarina alkoi olla ok. Täynnä fantasian kliseitä ja monista kohdista näkyi, että vaikutteita oli otettu sieltä sun täältä.
Arvio: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti